Synnöve Päiväkumpu   By: Bjørnstjerne Bjørnson (1832-1910)

Synnöve Päiväkumpu is a captivating novel that follows the story of a young couple, Synnöve and Thorbjørn, as they navigate the challenges of love, family, and social expectations in rural Norway. Bjørnstjerne Bjørnson's writing is rich in detail and emotion, drawing readers in and making them feel like they are right alongside the characters.

The characters are well-developed and relatable, each dealing with their own personal struggles and desires. Synnöve is a strong and independent woman, while Thorbjørn grapples with his own insecurities and ambitions. The dynamic between the two is beautifully complex, as they try to balance their love for each other with the pressures of society and their own desires for a better future.

The setting of rural Norway is vividly depicted, adding depth and authenticity to the story. The challenges and joys of farm life are woven seamlessly into the narrative, providing a rich backdrop for the characters' personal journeys.

Overall, Synnöve Päiväkumpu is a beautifully written and engaging novel that explores themes of love, identity, and personal growth. Bjørnstjerne Bjørnson's storytelling is compelling and thought-provoking, making this a book that will stay with readers long after they have finished it.

First Page:

Talon omistajat olivat Haugiania ja sanottiin lukijoiksi, koska raamatun lukeminen heille oli tärkeämpi kuin muille ihmisille. Isäntä oli Guttorm ja emäntä Karina; heille syntyi poika, joka heiltä kuoli, eivätkä he kolmeen vuoteen tulleet ristinmaljalle. Tämän ajan kuluttua syntyi heille tyttö, jonka he nimittivät pojan mukaan; tämä oli ollut Syvert, ja tyttö kastettiin Synnöve'ksi, koska he eivät löytäneet Syvert'in mukaisempaa nimeä. Kun tyttö kasvoi suuremmaksi, sanoivat kaikki, ettei miesmuistiin niissä seuduin ollut kasvanut niin kaunista impeä kuin Synnöve Päiväkumpu. Ei hän juuri ijäkäs ollut, kun vanhemmat ottivat hänen joka pyhä mukaansa kirkkoon, ehkei Synnöve'llä aluksi parempaa käsitystä kirkonmenosta ollut, kuin että hän luuli papin Slave Penttiä parjaavan, tämä kun sattui istumaan aivan lähellä saarnastuolia... Continue reading book >>