Liesilauluja By: L. Onerva (1882-1972)
Liesilauluja by L. Onerva is a collection of beautifully crafted poems that delve into the themes of love, loss, and longing. The poet's language is lyrical and evocative, painting vivid images that linger in the reader's mind long after the book is closed. Onerva's exploration of the complexities of human emotions is both raw and heartfelt, making each poem resonate with a sense of universal truth. The pacing of the poems is expertly done, drawing the reader in with a combination of tenderness and passion. What sets Liesilauluja apart is Onerva's ability to convey a profound sense of longing and yearning in her poetry. The verses are infused with a deep sense of melancholy that tugs at the heartstrings and leaves a lasting impact. Overall, Liesilauluja is a captivating collection that showcases Onerva's talent as a poet. It's a must-read for anyone who appreciates poetry that delves into the depths of the human experience. First Page: L. ONERVA LIESILAULUJA HUURRETTA HARMAAT PÄIVÄT. Yön taivas seestyy, käypi jälleen pilveen, ja aamut nousee, illat pimenee, ja ihmislapset itkee, hymyilee ja vaihtuu vaihtuessa helteen, vilveen. Ma liiaksiko kerran hymyin, itkin ja liiaksiko tahdoin, taistelin! On laannut riemu, laannut murhekin, ei kyynel vieri poskipäätä pitkin. En ole onneton, en onnellinen. On harmaat päivät, liikkumattomuus. Jäähangen alla uinuu vanha, uus, yöhelmassa sen hämärtävän sinen. Oi, lumimaisemien tyynet taulut, pois sielustani menkää, mieluummin kaikk' otan vanhat myrskyt takaisin ja vanhat kyyneleet ja vanhat laulut! HÄMÄRISSÄ. Mun pirttini soppea valaisee vain lieden hehkuva palo. Surullista mieltäni miellyttää sen himmeä, häilyvä valo.... Ja ruutujen takana talvinen maa niin vienosti hämärtäypi.... Lumikukkaset kasvavat akkunaan, tarun haltia tanhuita käypi.... MUMMO. Sano, mummo, miks silmäsi välke on lauha kuin lapsosen? Usein laskevan päivän rusko on nousevan kaltainen. Sano, mummo, miks äänesi helke niin lämpöisen läheltä soi? Usein muiston ja toivon virsi yht' armaasti soida voi. VARJOT. Varhaistumma iki ilta, varjot mailta kaukaisilta seuraa mua, ja ma heitä, heitä ennen eläneitä... Continue reading book >>

Liesilauluja By: L. Onerva (1882-1972)

Liesilauluja by L. Onerva is a collection of beautifully crafted poems that delve into the themes of love, loss, and longing. The poet's language is lyrical and evocative, painting vivid images that linger in the reader's mind long after the book is closed.

Onerva's exploration of the complexities of human emotions is both raw and heartfelt, making each poem resonate with a sense of universal truth. The pacing of the poems is expertly done, drawing the reader in with a combination of tenderness and passion.

What sets Liesilauluja apart is Onerva's ability to convey a profound sense of longing and yearning in her poetry. The verses are infused with a deep sense of melancholy that tugs at the heartstrings and leaves a lasting impact.

Overall, Liesilauluja is a captivating collection that showcases Onerva's talent as a poet. It's a must-read for anyone who appreciates poetry that delves into the depths of the human experience.

First Page:

L. ONERVA

LIESILAULUJA

HUURRETTA

HARMAAT PÄIVÄT.

Yön taivas seestyy, käypi jälleen pilveen, ja aamut nousee, illat pimenee, ja ihmislapset itkee, hymyilee ja vaihtuu vaihtuessa helteen, vilveen.

Ma liiaksiko kerran hymyin, itkin ja liiaksiko tahdoin, taistelin! On laannut riemu, laannut murhekin, ei kyynel vieri poskipäätä pitkin.

En ole onneton, en onnellinen. On harmaat päivät, liikkumattomuus. Jäähangen alla uinuu vanha, uus, yöhelmassa sen hämärtävän sinen.

Oi, lumimaisemien tyynet taulut, pois sielustani menkää, mieluummin kaikk' otan vanhat myrskyt takaisin ja vanhat kyyneleet ja vanhat laulut!

HÄMÄRISSÄ.

Mun pirttini soppea valaisee vain lieden hehkuva palo. Surullista mieltäni miellyttää sen himmeä, häilyvä valo....

Ja ruutujen takana talvinen maa niin vienosti hämärtäypi.... Lumikukkaset kasvavat akkunaan, tarun haltia tanhuita käypi....

MUMMO.

Sano, mummo, miks silmäsi välke on lauha kuin lapsosen?

Usein laskevan päivän rusko on nousevan kaltainen.

Sano, mummo, miks äänesi helke niin lämpöisen läheltä soi?

Usein muiston ja toivon virsi yht' armaasti soida voi.

VARJOT.

Varhaistumma iki ilta, varjot mailta kaukaisilta seuraa mua, ja ma heitä, heitä ennen eläneitä... Continue reading book >>

eBook links
Wikipedia – L. Onerva
Wikipedia – Liesilauluja

eBook Downloads
ePUB eBook • iBooks for iPhone and iPad • Nook • Sony Reader	Kindle eBook • Mobi file format for Kindle
Read eBook • Load eBook in browser	Text File eBook • Computers • Windows • Mac